*

jremes The more corrupt the state, the more it legislates. (Tacitus)

Elämää menninkäisten maassa - Irlanti suomalaisen silmin

  • Paikallispubin terassi, St. Patrick's Day 2012
    Paikallispubin terassi, St. Patrick's Day 2012
  • Tällaisia kylttejä näkee pubien seinillä usein
    Tällaisia kylttejä näkee pubien seinillä usein

Irlanti, tuo oluen, perunoiden ja menninkäisten maa. Guinness virtaa, abortti on kielletty, yritykset juhlivat halvalla yritysverotuksella ja joka nurkalla on viskisieppo. Ei nyt ihan noinkaan, mutta melkein. Tässä maassa asuminen on kyllä ollut ainakin tähän mennessä ihan mielenkiintoinen kokemus, pakko sanoa. Hieman taustaa: Muutin Irlantiin kesällä 2011. Asustelen Dublinin esikaupunkialueella, suhteellisten hyvien kulkuyhteyksien päässä sekä työpaikalta että Dublinin keskustasta. Palkkani on suhteellisen pieni, mutta sillä tulee toimeen ottaen huomioon hintatason ja verotuksen.

 

Turistin vinkkelistä tämä maa on uniikki paikka vierailla. Tekemistä riittää patikoimisesta kaupunkilomaan ja shoppailuun, vaikka kaupat saattavat osittain olla hieman rähjäisempiä kuin Suomessa, etenkin Dublinin alueella. Isojen  kauppakeskusten sijasta Irlannissa on paljon pienyrittäjien pitämiä putiikkeja, palvelu on ystävällistä ja kunhan jaksaa kaivaa kuvetta, niin homma hoituu hetkessä. Turistina suurimmaksi osaksi ihmiset liikkuvat kaupunkien keskustoissa, joten välimatkoista tässä maassa saa väärän kuvan: me paikalliset yleensä asumme esikaupunkialueilla. Esikaupunkialueella on yleensä oma (yhden kadun mittainen) keskustansa, jossa on ehkä yksi kauppa ja pubi, mutta ei muuta - ja yleensä ihmiset vielä saattavat asua pitkienkin matkojen päästä tästä "keskustasta", joten jos ei autoa omista niin voi joutua kehittämään marssikuntoansa ja paljon. Itselläni on tuohon lähimpään kauppaan matkaa noin mailin (1,6km) verran - joten jos haluan ostaa jotakin pientä (kuten sipsipussin tai viinipullon) itselleni, niin joudun kuluttamaan kyseiset kalorit pois jo etukäteen.

 

Tietyt stereotypiat tästä maasta pitävät kieltämättä paikkansa. Pubiin meneminen on ihan normaali sosiaalinen tapa. Erona Suomeen on se pikku juttu, että kyseessä on todellakin sosiaalinen tapa, ja tyypillinen kerta-annos onkin yksi tai kaksi pinttiä, mutta ns. binge drinking (suomeksi, perseet olalle) on suurimmalta osalta harvinaisempaa. Mikäli tällaista haluaa, niin suuntana on Temple Bar. Pubeja on moneen junaan, mutta tyypillinen esikaupunkijuottola on paikka jossa tutustuu uusiin ihmisiin, nauttii kotoisasta tunnelmasta ja pinttikin on suhteellisen halpa. Suurin osa ihmisistä juo (yllätys) Guinnesia, mutta itselleni maistuu yleensä joko Smitwick's. Hienoin asia tämän maan pubikulttuurissa on kuitenkin livemusiikki, joka soi melkein jokaisessa pubissa. Paikalliset rakastavat musiikkikulttuuriaan niin paljon, että sen esittäminen kuuluu asiaan. Sinänsä vaarallista, koska hyvän bändin osuessa kohdalle se "mennään parille" voi johtaa koko illan sessioon ja seuraavan päivän kankkuseen. Ruokaakin tarjoillaan suurimmassa osassa pubeista, ja se on yleensä laadukasta. Mitään UK:n tyyppistä Weatherspoons - ratkaisua (eli mikrossa lämmitetty pakastimesta revitty Fish and Chips) ei tunneta, onneksi. Lisäksi meikäläisen kaltaisia kotikissoja (viihdyn aika usein viikonloput kotisohvalla) hemmotellaan online-pikaruokaloilla, joissa voi maksaa kortilla. Kirjaudut sisään, tilaat pitsan, painat enteriä. Ostoksesi veloitetaan heti ja toimitetaan maksimissaan 45min kuluttua tilauksesta. Erikoisuutena tässä on se, että mikäli haluaa panimotuotteista nauttia, sekin onnistuu - useampi pubi kun toimittaa olutta suoraan kotiovelle.

 

Liikenne on täysin oma lukunsa. Ja oli turisti tai ei, täsmällisesti liikennesääntöjä noudattavalle suomalaiselle maan tapa voi tulla shokkina. Suojateitä nimittäin ylitellään ihan miten sattuu. Ja paikallinen poliisi suhtautuu asiaan lähes välinpitämättömästi. Liikennevalotkin toimivat välillä (etenkin Dublinin keskustassa) hieman miten sattuu: jalankulkija voi joutua vartomaan 5min valojen vaihtumista vain huomatakseen että liikennevalot vaihtuivat taas punaiselle kun jalankulkija-parka on puolessa välissä suojatietä. Maaseudulla taas on oma luonnonmukainen hidasteensa, nimittäin lampaat, jotka aika ajoin tukkivat tiet. Tämä kannattaa ottaa huomioon siinä vaiheessa kun aikoo matkustaa Dublinista esimerkiksi länsirannikolle tai Pohjois-Irlantiin. Se parin tunnin bussimatka voi hieman pidentyä. Keskusta-alueilla on onneksi vain jalankulkijoille pyhitettyjä alueita. Tosin kadut ovat astetta ruuhkaisempia kuin Suomessa. Helsingin ruuhkia valittava ihminen tulee luultavasti Dublinin-reissulta helpottuneena takaisin eikä sen koommin enää valita Helsingin ruuhkista sanallakaan, kun on kävellyt pari tuntia Dublinin keskustassa ruuhka-aikaan...

 

Sitten, pari sanaa urheilukulttuurista. Valioliigaa seurataan aika tiiviisti, mutta ei läheskään niin paljon kuin ns. Gaelilaista jalkapalloa, joka on valtavan suosittua täälläpäin. Kyseinen laji on aika hauskaa seurata. Kyseistä peliä pelataan suorakulmion muotoisella kentällä, jonka kummassakin päässä on H-kirjaimen muotoinen maali. Palloa (joka muisuttaa tavallisen jalkapallon palloa) kuljetetaan maksimissaan neljän askeleen verran jonka jälkeen se pitää pompauttaa maan kautta tai potkaista. Peli on ehkä hieman fyysisempi laji kuin tavallinen jalkapallo. Gaelilaisen jalkapallon sukulaislaji hurling on kanssa todella suosittu laji, sillä erolla että hurlingissa käytetään mailaa, ja pientä nahkapalloa, sliotaria. Pääsarjan ottelut pelataan yleensä viikonloppuisin ja ihmiset ovat (hyvällä tavalla) fanaattisia lajista, mutta mitään GAA-huliganismia ei täällä näe, onneksi. Fanien välinen kilpailu jää yleensä vitsailun tasolle pintin äärellä ja pubitkin tunnustavat yleensä tasaisesti kaikkien joukkueiden värejä tarvittaessa.

 

Kansalliskieltä, iiriä, kannattaa opetella ainakin muutama sana. Suurin osa ihmisistä puhuu sujuvaa englantia, mutta jos maassa oleskelee yhtään sen pidempään, huomaa että osa lehdistä ja televisio-ohjelmista on iiriksi. Suomen kaksikielisyyden tapaan esimerkiksi katukyltit ovat sekä englanniksi että iiriksi. Niin sanotuilla Gaeltacht-alueilla puhutaan vain iiriä, mutta nämä alueet sijaitsevat lähinnä länsirannikolla ja Donegalissa.

 

Niin, ja ne ihmiset. Paikalliset täälä ovat ystävällisiä ja huumorintajuisia, vitsejä voi heittää melkein mistä tahansa. Ja Suomeen verrattuna maan tavat ovat melkein identtisiä: Rippikoulun käynyt saa ensikommuunionsa jälkeen rahaa enemmän kuin kuukauden palkan verran, "mennään yhdelle" saattaa viikonloppuisin tarkoittaa "istutaan koko ilta lipittämässä olutta", ja parin (kymmenen) oluen jälkeen porukka innostuu karaokesta - tai tanssimaan pöydällä. Lisäksi yleensä ihmiset tekevät täysin päin vastoin kuin lääkäri määrää, kateus on kansallislaji, ja täällä on hieman samanlainen mentaliteetti rakkaan itänaapurimme kanssa kuin Suomessa on Ruotsin suhteen: Ei väliä miten Irlanti sijoittuu, pääasia että Englanti häviää, etenkin kun kyse on jalkapallosta. Ainiin, ja kiroilu on (hurlingin, gaelilaisen jalkapallon ja kateuden lisäksi) neljäs kansallisurheilu. Lisäksi irkkunaiset haukkuvat miespuoliset maanmiehensä huonoiksi sängyssä ja paikalliset miehet taas haukkuvat irlantilaisia naisia rumiksi. Moni ei-Helsinkiläinen nauraa kun Jokerit häviää jääkiekossa. Täällä taas porukka juhlii kun Dublin häviää gaelilaisessa jalkapallossa. Ja jos kansallinen joukkue saa mitalin Olympialaisissa, se on vuosisadan uutinen. Eli tietyt asiat eivät ole muuttuneet Suomesta, mikä saa minut miettimään ovatko nämä asiat yksinkertaisesti ihmisluonteelle ominaisia vai onko kyse jostakin maaseutuvaltaisten kansojen ominaisluonteesta... 

 

Tämä maa on kieltämättä hieno maa asua tai olla turistina, vaikka talouskriisi onkin hieman tätä maata kurittanut. Tosin talouskriisikään ei ole säästynyt paikallisten vitsailuilta, tai jopa mustalta huumorilta. Mahtava paikka, pakko sanoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Matti Jalagin

Kiitos Juha raportista paikan päältä.

Olisi hienoa nähdä muissakin maissa asuvien kertomuksia.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset